Energia

Swecon asiantuntijat työskentelevät jatkuvasti kestävän kehityksen mukaisten energiantuotantomuotojen parissa pyrkien turvaamaan energiantuotannon edellytykset myös tuleville sukupolville.

Hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseen on yksi hyvä keino, energian kiertotalous – miksi siihen ei ole vielä tartuttu?

elokuu 14, 2019

”Ikkunat kiinni, ettei lämpö karkaa harakoille” on isovanhemmilta tuttu ohje. Sama ajattelu hieman pidemmälle jalostettuna on askel kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Nyt pitää enää tarttua tilaisuuteen.

Hiljattain julkaistun Rinteen hallitusohjelman ilmastotavoitteet ovat kunnianhimoiset: Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä. Poliittista tahtoa kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseksi löytyy. Ilmastonmuutoksen hillitsemisestä käytävä keskustelu pyörii kuitenkin edelleen usein kuluttajan yksittäisten valintojen ympärillä tai kääntyy pahimmillaan luovutusmielialaksi: Intiassa saastutetaan kuitenkin enemmän, miksi siis tehdä mitään?

Mutta mitä jos yksilöön keskittymisen tai uhkakuvien maalailun sijaan keskittyisimme jo olemassa oleviin keinoihin? Suomessa on yksi hyödyntämätön mahdollisuus, jonka avulla voisimme vähentää päästöjä huomattavasti.

SE MAHDOLLISUUS ON HUKKALÄMPÖ, tarkemmin sanoen sen käyttöön valjastaminen ja yksisuuntaisesta energian tuotannosta energian kiertotalouteen siirtyminen.

Yhteiskunnassamme syntyy jatkuvasti valtava määrä hukkalämpöä, joka kirjaimellisesti katoaa taivaan tuuliin. Sen sijaan että teollisuuden sivutuotteena syntynyt lämpö ohjattaisiin takaisin käyttöön, se lasketaan lauhteena mereen tai tuprutetaan ilmaan.

Motivan arvion mukaan suomalaisessa teollisuudessa uinuu 4–5 TWh:n vuosittainen hukkalämpöpotentiaali. Hukkalämpöä hyödyntämällä Suomessa voitaisiin vähentää jopa 500 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa. Se vastaa 3 500 miljoonaa autoilukilometriä. Lämpöpumput ovat kehittyneet viime vuosina valtavasti, joten potentiaali voisi olla tänä päivänä jopa suurempi.

Yle uutisoi taannoin, että nettisurffailusta uhkaa tulla lentomatkailun veroinen ilmastopahis. Teollisuuden lisäksi hukkalämpöä syntyy muun muassa datakeskuksissa. Kahden megawatin datakeskuksen tuottama hukkalämpö lämpö vastaa yli 600 saunakiukaan tehoa. Jos se saataisiin takaisin kiertoon, voisi kissavideoista nauttia huomattavasti pienemmällä hiilijalanjäljellä.

Hukkalämpöpotentiaalia on muuallakin: esimerkiksi Tukholmassa otetaan jo ruokakaupoista ja kauppojen jäähdytysjärjestelmistä syntyvä lämpö talteen. Tekniset ratkaisut hukkalämmön käyttöönottoon ovat olleet olemassa pitkään meillä Suomessakin: yksinkertaistettuna tarvitaan vain lämmönsiirrin, jolla lämpö valjastetaan takaisin käyttöön.

MIKSEI HUKKALÄMPÖÄ SITTEN JO HYÖDYNNETÄ RAIVOLLA MEILLÄ SUOMESSA? SYITÄ ON KAKSI. Ensinnäkin tuotantolaitoksissa ei vielä ole infrastruktuuria hukkalämmön käyttöönottoon, ja pitkällä aikavälillä itsensä takaisin maksaviin energiatehokkaisiin ratkaisuihin investoiminen ei tunnu tuottajista kiinnostavalta, jos nykyinen sijoitushorisontti on lyhyt. Toisekseen lämmön tuotanto ja tarve eivät kohtaa: lämpö pitäisi saada jaeltua tuotantolaitoksista ja datakeskuksista omien seinien ulkopuolelle, jotta se pääsisi käyttöön.

NÄHDÄKSENI TÄRKEIN ASKEL HUKKALÄMMÖN LAAJAMITTAISEEN JA TEHOKKAASEEN HYÖDYNTÄMISEEN OLISI AVATA KAUKOLÄMPÖVERKOT niin, että ulkopuolinen tuottaja voisi liittyä niihin. Lisäksi pitäisi miettiä kaavoitusta: lämmön lähteitä pitäisi saada tuotua kaupunkien sisään. Nyt hukkalämpöä hohkaavat kohteet ovat usein kaukana kaupunkien ytimistä, ja lämpöä pitää pumpata pitkä matka, ennen kuin se pääsee käyttöön. Kun kaukolämpöverkkojen rinnalle vielä rakennettaisiin matalalämpöverkkoja, tulisi lämmön siirtämisestä entistä helpompaa ja kustannustehokkaampaa, kun lämpötilaa ei tarvitsisi nostaa kaukolämpöverkkoa varten.

Yllä kuvattu ei ole lainkaan mahdotonta. Lämpöverkkojen avaamisesta on esimerkki lähes naapurista: Tanskassa toimii oma operaattori, joka vastaa kapasiteetin resursoinnista päivätasolla, ja kaupankäynti muistuttaa sähkömarkkinoiden spot-markkinaa.

RATKAISUT ENERGIAN KIERTOTALOUDEN HYÖDYNTÄMISEEN OVATKIN JO OLEMASSA. Nyt tarvitaan vain poikkitieteellistä yhteistyötä ja kunnianhimoista mentaliteettia, jotta tämä potentiaali saadaan valjastettua käyttöön ilmaston kannalta riittävän nopeassa aikataulussa. Yhteiseen peliin haastan osallistumaan niin poliittiset päättäjät, kaukolämpöverkkojen omistajat, suunnittelijat, teollisuuslaitokset kuin edelläkävijäyrityksetkin. Iloinen yllätys oli, että kannustimia energiakiertotalouteen löytyy myös hallitusohjelmasta, jossa kaavailtiin veronalennuksia lämpöpumpuille ja konesaleille. Tämä on varmasti omiaan parantamaan investointihalukkuutta niihin.

On helppo ajatella, että pienen Suomen ei kannata tehdä ilmastonmuutokselle mitään, koska Intiassa saastutetaan kuitenkin enemmän. Tosiasia on kuitenkin se, että hukkalämpöä hyödyntävän energiakiertotalouden kelkasta meidän ei kannata jättäytyä pois. Päinvastoin, jos astumme esiin innovatiivisena suunnannäyttäjänä, olemme voittajia myös tulevaisuuden globaaleilla markkinoilla, joilla hiilidioksidi-intensiivinen tuotanto käy päästökaupan myötä koko ajan kalliimmaksi.

Lue lisää energiafiksusta huomisesta Swecon Urban Insight -raportista.

– Jarkko Heikura, osastopäällikkö & teollisuuden asiantuntija, Sweco

Kirjoitus on julkaistu alunperin Teknikka & Talouden blogissa 6.8.2019.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Name *