Faktat alkavat vihdoin purra. Ilmastonmuutos, luonnonvarojen hupeneminen ja väestönkasvu pakottavat valtiot muuttamaan energiantuotantoaan ja -kulutustaan tehokkaammaksi ja vähäpäästöisemmäksi. Ratkaisuksi toivotaan kaiken mullistavaa uutta teknologiaa.
Muutoksen eteen tehdään töitä monilla tasoilla, mutta realistiset vaihtoehdot vähenevät päivä päivältä. Optimismia ruokkivat lupaukset uudesta ja mullistavasta teknologiasta, tosin yhtä kaiken mullistavaa teknologiaa ei todellisuudessa ole vielä olemassa. Ideoiden kypsyminen investoinneiksi ja tuotantolaitteiksi voi viedä vuosia.
On tärkeää kääntää katse teknologiaan, joka on jo saatavilla, ja käyttää sitä viisaasti – pian.
Teollisuuden hukkalämmöt: unohdettu potentiaali
Suomalaisessa teollisuudessa uinuu 4–5 TWh:n vuosittainen hukkalämpöpotentiaali. Hukkalämpöä hyödyntämällä Suomessa voitaisiin vähentää jopa 500 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa. Se vastaa 3 500 miljoonaa autoilukilometriä. Potentiaalia on Euroopan laajuisesti, kuten Urban Insight -julkaisummekin toteaa.
Teollisuuden lämpövirrat uivat harvoin laitosten rajojen ulkopuolelle, koska eri sidosryhmät, kuten kunnat, yksityiset henkilöt ja yritykset, on vaikea saada kehittämään keskinäisiä synergioita. Kaavoituksessakin asia huomioidaan harvoin. Investoinnit jäävät useimmiten tekemättä, vaikka erilaisten varastointiteknologioiden, lämpöpumppujen ja kysyntäjouston avulla lämmön tarjontaa ja kysyntää saadaan yhteensovitettua.
Kuinka pääsisimme eroon “energiasaarekkeista” ja saisimme käyttöön koko lämpöverkkoinfrastruktuurimme valtavan potentiaalin?
Kaukolämpöverkot auki uusille toimijoille
Kaukolämpöverkkojen avaaminen eri toimijoille on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Lämmön uudet tuotanto-, varastointi- ja joustoratkaisut vaativat uusia investointeja, minkä vuoksi muutoksesta on tehtävä kannustavaa kaikille osapuolille.
Teknisten muutosten lisäksi tarvitaan uusia hinnoittelumekanismeja. Ensimmäiset askeleet voitaisiin ottaa kaukolämmön tuntihinnoittelulla. Myös taloyhtiöt ja muut pienet toimijat on tärkeää houkutella mukaan erilaisilla palkitsemismalleilla sekä mahdollisuudella toimia lämmöntuottajana verkon suuntaan.
Kaikki tämä vaatii myös kaavoitukselle uudenlaisen roolin ja yhteistyömallin, niin sanotun energiaviisaan kaavoituksen. Siinä keskeisenä ajurina on ilmastonmuutoksen torjuminen resurssien tehokkaalla käytöllä. Tästä on jo Suomessa useita esimerkkejä.
Keinoja on siis olemassa. Mikä estää toimimasta laajemmassa mittakaavassa? Ilmastohan on meidän kaikkien yhteinen.
Jarkko Heikura, Teollisuusasiantuntija, Sweco