Opiskelin vesirakentamista 1970–80-lukujen taitteessa, jolloin vesirakentaminen oli vielä voimissaan. 40 vuoden aikana on kertynyt kokemusta noin 300 projektista, ja sitä tarvitaan nyt ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä vesivoimarakentamiseen investoitiin Suomessa paljon, ja kauppasatamia ja kauppamerenkulun väyliä kehitettiin ahkerasti. Valtion varoin rakennettiin yli 600 kala- ja vierassatamaa sekä yhteysliikenne- ja matkustajalaituria. Siinä riitti suunniteltavaa, ja markkinoilla toimi useita vesirakentamiseen erikoistuneita suunnittelutoimistoja.
Opiskelin vesirakentamista Helsingin teknillisessä korkeakoulussa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, jolloin vesirakentamisella oli vielä oma professori ja “oppituoli”. Vesirakentamisen opiskelijoita oli runsaasti, ja opetuksessa käytiinkin läpi hyvin kattavasti erilaiset vesirakentamisen kohteet, kuten padot ja vesivoimalaitokset, kanavat ja vesiväylät, satamat ja laiturit sekä aallonmurtajat ja rantarakenteet.
Vesirakentamisen huippuvuosina alan korkeakoulutus ja markkinatarve muodostivat toisistaan riippuvaisen ketjun. Se varmisti, että projekteihin riitti kokeneita suunnittelijoita, jotka kasvattivat ja mentoroivat myös seuraavaa sukupolvea. Itse työskentelin tuolloin Merenkulkulaitoksella, joka pyrki tietoisesti työllistämään useita eri suunnittelutoimistoja ja osaltaan varmistamaan sen, että kokeneita suunnittelijoita riitti hankkeisiin laajalla rintamalla.
Vesirakentaminen on muuttanut muotoaan
1990-luvulle tultaessa vesirakentamisen korkeakouluopetus kaventui. Tällä hetkellä vesirakentamista voi opiskella esimerkiksi osana vesi- ja ympäristötekniikkaa Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksella. Myös markkinatilanne on muuttunut. Suunnittelukohteita ja vesirakennusinsinöörejä on aikaisempaa vähemmän. Suomen kauppasatamat ja väylät on jo moneen kertaan syvennetty, vesivoima on pääosin rakennettu eikä sisävesiverkoston aktiiviselle kehittämiselle ole ollut oikein perusteita, kun liikennemäärät ovat supistuneet.
Silti vesirakentamisen osaamista tarvitaan, se on vain muuttanut muotoaan. Suurin tarve on laituri-infran korjausrakentamisessa ja muutossuunnittelussa, kun laiturien käyttötarkoitukset muuttuvat. Suunnittelijoita työllistävät myös trendikkäät kelluvat asuinrakennukset ja uimalaitokset, merituulipuistot ja vesistöön rajoittuvat näyttävät kaupunkien ranta-alueet.
Samalla ala on kohdannut uuden haasteen: kokeneista vesirakenteiden suunnittelijoista on pulaa. Konkarit ovat eläköityneet, ja moni vielä 2000-luvun alussa toimineista vesirakentamisen suunnittelutoimistoista on lopettanut toimintansa. Kuka nyt opastaa ja tutoroi seuraavaa vesirakennusinsinöörien sukupolvea?
Vesirakentamisen uusi tuleminen
Sweco on lähtenyt kehittämään vesirakennussuunnittelun osaamista määrätietoisesti. Palvelutarjonnastamme löytyy kaikki tarvittava: tutkimukset ja vesiluvat sekä geotekniikan, hydrauliikan, väylä- ja rakennesuunnittelun sekä rakennuttamisen ja valvonnan asiantuntijat. Kansainvälinen suunnitteluverkostomme tarjoaa erikoisosaamista myös virtaus- ja aallokkomallinnukseen sekä edistyneitä työkaluja muun muassa aallonmurtajien ja laivapaikkojen sijoittelun optimointiin. Virtausmallinnusta on käytetty esimerkiksi yli 300 metriä pitkän jääpuomin suunnittelussa Vuoksen poikki Fortumin Imatran vesivoimalaitoksen edustalla.
Viime vuosiin mahtuu muitakin mielenkiintoisia projekteja. Suunnittelimme Nesteelle öljynerotuspadon, jolla laitosalueen hulevesiin mahdollisesti joutuva öljy kerätään talteen. Pietarsaaren Sataman uuden laivapaikan esirakentamisen suunnittelulla vältimme aiemmissa vaiheissa esiintyneet painumaongelmat ja esitimme vaihtoehtoisen, kevyemmän laiturirakenteen. Helsingin kaupungille selvitimme puolestaan Katajanokan törmäyksessä vaurioituneen laiturin korjausvaihtoehdot.
Hyvällä suunnitelmalla varmistetaan helppo toteutettavuus
Teemmekin joka päivä töitä alan osaamisen kehittämiseksi ja jaamme tietoa siitä, miten vesirakenteita kannattaa suunnitella. Talorakenteiden ratkaisut ja Eurokoodit johtavat helposti harhateille, mikäli suunnittelijalta puuttuu vesirakenteiden kokemuksen tuomaa ”näppituntumaa” ja alan tuntemusta.
Vesirakenteiden suunnittelijan on hallittava myös geotekniikka. Pohjaolosuhteet vaikuttavat suoraan maanvaraisten perustusten vakavuuteen, painumiin, maanpainelaskelmiin ja paalujen kantokapasiteettiin. Laiturirakenteissa vallitsevat pohjaolosuhteet ja käyttötarkoitus yhdessä määräävät hyvin pitkälle sen, mikä on kohteeseen parhaiten soveltuva rakenne.
Aivan yhtä tärkeää on tuntea vesirakentamisen työtekniikat ja laatia suunnitelmat siltä pohjalta. Suunnittelussa tulee välttää tarpeettoman vaikeita ratkaisuja, koska se johtaa helposti työn lopputuloksen huonoon laatuun. Onhan veden alla näkyvyys usein huono ja vedessä työskentely muutenkin vaikeaa. Tutorini opastikin minua jo 1980-luvulla pyrkimään yksikertaisiin ratkaisuihin. Silloin suunnitelmat on helppo myös mitoittaa, piirtää ja toteuttaa.
Kokeneen suunnittelijan kuuntelu kannattaakin hankkeissa aina, koska huonosti suunniteltua ja toteutettua rakennetta on usein vaikea tai kallis korjata jälkikäteen. Kustannustehokkainta on varmistaa, että vesirakentamisen suunnitelma on alusta asti laadukas. Se johtaa varmimmin haluttuun lopputulokseen.
Seppo Virtanen, Swecon satama- ja vesirakenteiden johtava konsultti, seppo.virtanen@sweco.fi