Meillä ei oikeastaan ole enää varaa fossiilisiin polttoaineisiin. Aikana, jolloin öljyn hinta on ennätyksellisen alhaalla, saattaa kuulostaa epäloogiselta sanoa näin. Peruste on kuitenkin yksinkertainen: ilmakehään vapautuva hiilidioksidi seurannaisvaikutuksineen. Puhun nopeasti ja hitaasti kiertävästä hiilestä. Kuulin sanaparista vasta taannoin ja olisin toivonut, että olisin itse sen lanseeraaja. Niin hienosti se tiivistää olennaisen. Olen insinöörille ominaiseen tapaan pyrkinyt kiteyttämään asiaa seuraavalla tavalla:
Maankuoren sisällä hiiltä on fossiilisessa muodossa valtavasti. Hiiltä on sitoutunut myös aktiiviseen biomassaan. Ilmakehässä sitä esiintyy hiilidioksidina. Se kiertää siis eri varastojen välillä. Fossiilinen hiili, joka poltetaan, päätyy ilmakehään kasvihuonekaasuna. Reaktio on nopea, mutta ennen kuin hiili palautuu biomassan kautta fossiiliseen muotoon, aikaa kuluu miljoonia vuosia. Tämä on hitaasti kiertävää hiiltä. Kun biomassaan sitoutunut hiili palaa tai mätänee, on sekin käytännössä nopea reaktio. Hiilen paluu ilmakehästä biomassaksi kestää kuukausia tai enintään vuosia. Lienee perusteltua kutsua sitä nopeasti kiertäväksi hiileksi.
Ilmakehässä oleva hiilidioksidi on kaikki ilmastonmuutosta edistävää. Kuitenkin hitaan ja nopean kierron logiikan mukaisesti fossiilisen hiilen käyttö lisää pysyvästi CO2-kuormaa ilmakehässä, ainakin ihmiskunnan aikakäsityksen mukaan. Olemme käytännössä tilanteessa, jossa hiiltä vapautuu fossiilisesta muodosta ilmakehään ennenkuulumattomalla nopeudella. Hillintäkeinoja on kaksi: lisätä hiilen palautuskiertoa ilmakehästä biomassaksi ja varmistaa nopeaa hiilikiertoa käyttämällä enenevissä määrin biomassaa uusiutuvana raaka-aineena. Tämä luonnollisesti vähentää samalla hidasta kiertoa.
Lupaan, että tekstin teoriaosuus oli tässä. Maailma on valveutuneempi kuin koskaan ennen, ja kokonaan uudenlaisia biopohjaisia tuotteita kehitetään laajalla rintamalla. Monet niistä ovat olleet tehokkaassa teollisessa tuotannossa jo pitkään, ja teknologisten mahdollisuuksien ja kuluttajien arvostuksen myötä lisää on vain tulossa.
Enää ei riitä, että korvaamme fossiilisia raaka-aineita biopohjaisilla. Sen lisäksi pitäisi miettiä, miten kasvatamme hiilivarastoa, eli käytännössä sidomme hiiltä biomassaan. St1:n pääomistaja Mika Anttonen on korostanut juuri tätä, ja St1 pilotoikin kestävää hiilensidontaa metsittämällä Marokossa. Kolmivuotisessa projektissa kerätään itse asiassa kokemusta uuden biomassan synnyttämisestä.
Luonteeltaan hieman erilainen esimerkki on maankäytön järkeistäminen biopohjaisen tuotannon avulla. Esimerkiksi puuvillan viljelyä on kritisoitu kovin monistakin eri syistä, mutta yleensä huomioimatta on jäänyt biomassan tehottomuus. Mieti nyt – puuvillaviljelmät kattavat maailman viljelyalasta noin 2,5 prosenttia. Tuo on valtava potentiaali vapauttaa, vaikkapa ruoantuotantoon tai metsitykseen. Näiden vaihtoehtojen ympärille on toki myös luotava markkinaehtoista korvaavaa liiketoimintaa.
Puuvillaa korvaavaan problematiikkaan haetaan jo ratkaisua teknologiasta: muun muassa Metsä Spring kehittää Äänekosken koelaitoksella sellupohjaista tekstiilikuitua, joka peittoaa puuvillan ja fossiiliset tekokuidut. Puupohjaisen tekstiilikuidun valmistuksessa vettä ja energiaa kuluu huomattavasti puuvillaa vähemmän.
Biopohjaisiin tuotteisiin siirtyminen auttaa hidastamaan ilmastonmuutosta, ehkäisemään maaperän, ilman ja veden saastumista sekä vähentämään jätteiden syntymistä. Kiistattomien ympäristöetujen lisäksi biotalouden kaupallinen potentiaali on merkittävä jo nykyisin, mutta lähes rajaton tulevaisuudessa. Meillä Pohjoismaissa koulutusta, osaamista ja infraa biotalouden tueksi ja laadukkaiden biopohjaisten raaka-aineiden jalostamiseksi löytyy. Tätä paikallista teollista osaamista pitää ehdottomasti vaalia entisestään, jotta potentiaali niin tuotteiden kuin osaamisen viennissä lunastetaan.
Erik Skogström
Teollisuustoimialan johtaja, Sweco