Oletko kuullut myytistä, jonka mukaan kattilassa oleva sammakko keittyy hengiltä, jos vettä lämmitetään tarpeeksi hitaasti? Biologi ja tutkija Jarmo Saarikivi kumosi oletuksen vääräksi Helsingin Sanomissa: sammakko kyllä älyää hypätä pois, kun vesi käy kuumaksi.
Me maapallon asukkaat olemme tuo sammakko, jonka ympäristö kuumenee. Ihmiskunnan ongelma vain on, ettemme me pääse tältä pallolta minnekään hyppäämään.
Ilmastokriisin vaikutukset näkyvät tavalliselle ihmiselle kymmenien vuosien viiveellä, ja se tuntuu tekevän meidät välinpitämättömiksi. Jos voisimme poistua maapallolta ja palata parikymmentä vuotta myöhemmin takaisin, huomaisimme hellejaksot, runsaammat sateet, leudot talvet ja voimistuneet myrskyt.
Pian muutokset alkavat näkyä. Sveitsiläinen tutkimusryhmä The Crowther Lab on arvioinut, että vuonna 2050 Helsingin lämpötila vastaa nykyhetken Wieniä. Swecon vuonna 2020 julkaisemassa Urban Insight -raportissa kerrataan ilmastokriisin valtavia vaikutuksia. Kun jo vuoden 2003 ennätyshelteissä kuoli jopa 70 000 eurooppalaista, tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Koronan suhteen tilanne on vähän eri: suurin osa ihmisistä näkee oman kasvomaskinsa takaa koronapandemian vaikutukset, vähintään uutiskuvissa. Saako korona ihmiset ja organisaatiot toimimaan, koska muutos on niin käsinkosketeltava, läsnä varotoimissa ja rajoituksissa?
Ehdotan, että otamme mallia koronatoimien nopeudesta myös ilmastokriisin hoidossa. Jos emme toimi nyt, joudumme jatkossa laastaroimaan yhä useammin koronan kaltaisia syliin putoavia ongelmia, kun sään ääri-ilmiöt ja epidemiat yleistyvät.
Ei kompastuta kiistelyyn
Koronan rajoittamiseksi tehtyjä toimia on kritisoitu milloin liiallisiksi ja milloin välinpitämättömiksi. Tämä väärin sammutettu -mentaliteetti häiritsee etenkin silloin, kun siihen liittyy lähinnä poliittisia intressejä ja oman hännän nostamista. Yhtä kaikki, asioita on tehty rivakasti ja asioita on saatu aikaiseksikin – ajatellaan nyt vaikka rokotekehitystä.
Riski kompastua vähättelyyn ja kiistelyyn on olemassa myös ilmastokriisin hoidossa. Kukaan ei voi täsmälleen tietää, mikä tulee ratkaisemaan globaalin ongelman: biopolttoaineet, akut, vetytalous, tuuli- ja aurinkoenergia, kiertotalous vai esimerkiksi resurssien tehokkaampi käyttö. Tuskinpa mikään yksinään, vaan kaikkia tarvitaan. Siksi näiden käsitteleminen vaihtoehtoina on turhaa vastakkainasettelua.
Tarvitaan hankkeita eri aloilta ja eri näkökulmista. On parempi toimia kuin jäädä vellomaan pohdintoihin siitä, mikä on yksiselitteisesti paras ratkaisu. Tietenkin kestävää pääoman tuottoa hakeva raha tarvitsee vakautta, joten regulaatiolla tulee olemaan merkittävä vastuu. Euroopan komission käynnistämä vihreän kehityksen ohjelma Green Deal lupaa vihreille hankkeille rahoitusta 30 vuoden ajan yhteensä lähes tuhannella miljardilla. Pelimerkkejä vihreisiin tekoihin ainakin on.
Juoksu aikaa vastaan
Meitä ilmastokriisin omissa nahoissamme tuntevia ja tiedostavia on jatkuvasti enemmän. Lisäksi väestönkasvu ja elintason nousu jouduttavat entisestään ympäristövaikutuksia. YK arvioi maapallon väestön kasvavan 30 vuodessa noin neljänneksellä. Samalla nousee elintaso, joten ilmastovaikutukset kasvavat korkoa korolle -logiikan mukaan.
Kasvava väestö käyttää yhä enemmän energiaa. Vaikka covid-19-pandemia vähensi maailmanlaajuista energiankulutusta hetkellisesti, on kulutus singahtanut jo takaisin kasvu-uralle. Alla oleva kuvaaja näyttää, miten energiantarpeen kehitys on pandemian ajankohtaa lukuunottamatta kasvanut yli 70 vuotta.
Lähde: IEA 2020 (Global Energy Review)
Väestönkasvun rajoittamiseen ei ole helppoa tai yksioikoista ratkaisua, mutta parhaiten väestömäärää hillitsee koulutukseen, terveydenhuoltoon ja naisten asemaan panostaminen. Elintason nousu saattaa olla vaikeampi pala hallita, eli seuraavaksi tulemme teknologioihin ja ratkaisuihin, joita voimme edistää.
Entä jos me yhteisönä, EU:n johdolla ja toivottavasti USA:n avustuksella, uskaltaisimme rohkeasti tehdä monella rintamalla asioita, jotka ovat – jos eivät aukottomasti parhaita – ainakin oikean suuntaisia. Sillä uhallakin, että kaikki eivät ole voittajia. Joka tapauksessa Kiina, Korea ja Japani tekevät jo sellaisia liikkeitä esimerkiksi vetytaloudessa, että me eurooppalaiset jäämme jalkoihin.
Tyylipisteitä ei ole jaossa, tämä on pelkästään kalenteria vastaan käytävä kamppailu.
– Erik Skogström, teollisuustoimialan johtaja, Sweco