Suomen hiilidioksidipäästöistä noin viidennes aiheutuu liikenteestä. Jotta hallituksen linjaama tavoite Suomen hiilineutraaliudesta vuonna 2035 saavutetaan, liikenteen on rullattava jatkossa fossiilisten polttoaineiden sijaan uusiutuvalla energialla.
Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne puhui vedystä tulevaisuuden polttoaineena jo 150 vuotta sitten. Verne oli kaukaa viisas, sillä tulevaisuudessa uusiutuva energia voidaan mahdollisesti varastoida vedyksi ja siten aikaansaada kätevä mobiilipolttoaine. Siihen saakka muutos tapahtuu tankkaamalla autot fossiilisten polttoaineiden sijaan uusiutuvista raaka-aineista tuotetuilla neste- tai kaasupolttoaineilla sekä lisäämällä sähköautojen ja lataushybridien määrää. Olennaista on tietysti myös se, että sähköautojen akut ladataan uusiutuvalla sähköllä.
Sähköautoilu perustuu sähkön varastoimiseen akkuihin. Suomalaisella kaivosteollisuudella on vahva kytkös liikenteen sähköistymiseen. Suomella on akkuteknologiassa kaksi valttikorttia ylitse muiden: Maaperästämme löytyy poikkeuksellisen paljon akkuteollisuuden tärkeimpiä raaka-aineita, eli nikkeliä, kobolttia ja litiumia. Lisäksi suomalainen teknologiaosaaminen on huippua.
Autoteollisuus on Euroopan mittakaavassa merkittävä teollisuudenala, jonka tutkimus- ja kehitystyöhön laitetaan valtavasti paukkuja. Akkujen osalta Eurooppa on tällä hetkellä kuitenkin lähes täysin riippuvainen Euroopan ulkopuolelta tuotavista raaka-aineista. Tyypillisiä tuontimaita ovat Kongo, Venäjä, Kiina, Chile ja Brasilia.
Tällä hetkellä ongelma on myös akkumineraalien heikko jäljitettävyys. Suuri osa raaka-aineista kulkeutuu Kiinaan, ja siellä alkuperän jäljitettävyys saattaa helposti kadota. Tietoiset kuluttajat haluavat tietää käyttämiensä tuotteiden alkuperän ja sen, että ne on tuotettu vastuullisesti ja kestävästi. Esimerkiksi BMW ilmoitti keväällä lopettavansa koboltin ostamisen Kongosta tämän vuoden aikana, sillä sen eettisyyden valvominen on liian vaikeaa.
EU onkin asettanut tavoitteeksi kehittää akkutuotannolle ehjän eurooppalaisen arvoketjun, joka kattaa akkutuotannon raaka-aineen tuotannosta kennotuotantoon ja kokoonpanoon sekä materiaalien kierrätyksen ja uudelleenkäytön. Suomalaisyrityksillä on kyky vastata akkujen tuotantoketjusta ja kierrätyksestä kestävällä tavalla.
Suomalainen insinöörityö on ekoteko. Suomen on mahdollista toimia kestävän kaivosalan globaalina esimerkkinä ja tarjota markkinoille kestävästi tuotettuja akkumateriaaleja, kennoja ja valmiita tuotteita. Tärkeää on myös valjastaa insinööriosaaminen akkutuotantoteknologian jokaiseen vaiheeseen, ei vain alkutuotantoon. Näin varmistetaan, että Suomeen jää mahdollisimman paljon jalostusarvoa ja syntyy uusia työpaikkoja – eritoten Suomen harvaan asutuille seuduille, joilla mineraalivarat usein esiintyvät ja joilla on monin paikoin pulaa työstä.
Niin, se vety. Ounastelen että Vernen ratkaisuun on vielä matkaa. Vetyliikenteestä on lupaavia kokeiluja, mutta vähintään yhtä paljon on vielä ratkaisematta. Vetyyn pohjautuvat polttokennoratkaisut ovat liikenteen seuraava muutos. Sitä odotellessa rakennetaan Suomesta kaivosalan globaali esimerkki ja akkuteollisuuden airut.
Erik Skogström
Teollisuustoimialan johtaja, Sweco
P.S. Tutustu Swecon Urban Insight -raporttiin Beyond the Tipping Point: Future Energy Storage. Raportti vertailee eri energianvarastointiteknologioita ja pohtii, voivatko kaupungit tulevaisuudessa rakentua energiavarastojen verkostoiden kautta.