Valtioneuvosto hyväksyi maaliskuussa 2021 hallituksen esityksen jätelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi. Asia on edennyt eduskunnassa valiokuntien käsittelyyn ja tavoitteena on lain voimaantulo 1.7.2021.
Uudistuksen taustalla useita syitä
Toukokuussa 2018 hyväksytyllä ns. jätesäädöspaketilla muutettiin kuutta jätteitä koskevaa direktiiviä. Tämän jälkeen on annettu myös komission täydentäviä säädöksiä. Jätesäädöspaketin myötä kansalliseen lainsäädäntöömme tuli tarve tehdä olennaisia muutoksia etenkin jätelakiin ja lähes kaikkiin jätealan asetuksiin.
Jätesäädöspaketin lisäksi esityksen taustalla vaikuttavat tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevan direktiivin (ns. SUP-direktiivi) eräitä muovituotteita koskevat tuotekiellot ja merkintävaatimukset sekä pysyviä orgaanisia yhdisteitä (ns. POP-yhdisteet) koskevaa asetusta täydentävät jätelain säännökset. Esitetyllä muutoksella toteutetaan myös Marinin hallitusohjelman kirjauksia kierrätyksen lisäämisestä ja Suomen roolin vahvistamisesta kiertotalouden edelläkävijänä.
Kansallisten kierrätystavoitteiden mukaan esimerkiksi yhdyskuntajätteestä tulee kierrättää vuonna 2025 nykyisen 41–43 %:n asemesta 55 %, ja vuonna 2035 jo 65 %. Pakkausjätteiden kierrätystavoitteet kiristyvät asteittain nykyisestä 55 %:sta 70 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää huomattavasti tehokkaampaa lajittelua, ja siten sekä jätteen haltijoille että pakkausten tuottajille ollaan asettamassa nykyistä selvästi tiukempia velvoitteita jätteiden erilliskeräykseen.
Muutosten keskeinen sisältö
Jo hallituksen esityksen valmistelun kestosta voidaan päätellä, että muutoksia on tulossa lukuisia – pieniä ja suuria. Sääntelyllemme tavalliseen tapaan joistakin velvoitteista on mahdollista poiketa tiettyjen edellytysten täyttyessä. Seuraavaksi esittelen lyhyesti muutamia mahdollisia tulossa olevia muutoksia:
Yleistä
- Jätehierarkian eli etusijajärjestyksen noudattamista pyritään tehostamaan. Lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet olisi lajiteltava ja kerättävä erikseen kierrätystä tai muuta hyödyntämistä varten. Erilliskerättyä jätettä ei saisi enää loppusijoittaa kaatopaikalle tai polttaa.
- Jätevirtojen seurantaa tehostetaan ja jätealan digitalisaatiota edistetään.
- Toiminnanharjoittajien kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuuksiin tulee tiukennuksia. Esimerkiksi sähköisten siirtoasiakirjojen käyttöön siirrytään vaarallisten ja eräiden muiden jätteiden kulun seurannassa.
- Ympäristöministeriö on käynnistänyt hankkeen, jossa kehitetään jäte- ja tuotetiedon keräämiseen käytettäviä tietojärjestelmiä vastaamaan jäte- ja kiertotalousalan moninaisiin tietotarpeisiin.
- Jätteiden hyödyntämistä uusissa käyttötarkoituksissa helpotettaisiin keventämällä yhtä jätteeksi luokittelun päättymisen (ns. End-of-Waste, EoW) ehdoista.
- Sen sijaan, että aineella tai esineellä tulisi olla käyttötarkoitus, johon sitä käytetään yleisesti, riittäisi, että ainetta tai esinettä ”on määrä käyttää erityisiin tarkoituksiin.”
- Samalla säädettäisiin, että EoW ratkaistaan ympäristölupamenettelyssä, ellei jätteen EoW-perusteista säädetä EU:n tai kansallisessa lainsäädännössä.
- Jätteeksi luokittelun päättymiseen liittyvän lainsäädännön tarkentaminen on ehdottomasti kauan kaivattu muutos!
Kuntien velvollisuudet
- Kunnan tulisi kilpailuttaa ja järjestää erilliskerättävien jätteiden kuljetus kiinteistöiltä tiettyihin määräaikoihin mennessä lain voimaantulosta lukien. Tämän velvollisuuden piiriin kuuluisivat biojäte, pienmetallijäte ja pakkausjäte.
- Nykyään jätteiden kuljetus on voitu siirtää kunnan päätöksellä kiinteistön haltijan vastuulle. Tiettyjen edellytysten täyttyessä kunta voisi kuitenkin edelleen päättää, että kiinteistön haltija järjestää sekajätteen sekä saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetuksen sopimalla siitä suoraan kuljetusyrityksen kanssa.
- Kunta voi jätehuoltomääräyksillä laajentaa tai poikkeusperusteiden täyttyessä supistaa määritettyä erilliskeräystä. Näin mahdollistetaan kunnianhimoiset velvoiterajat, joista voidaan joustaa paikallisen tarpeen mukaan.
- Jätteenkuljetusten hankintoja tehdessään kuntien tulee jakaa kilpailutus osiin siten, että useampi kuin yksi yritys voidaan valita palvelun tuottajaksi. Tällä pyritään turvaamaan pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia menestyä urakkakilpailuissa.
Pakkausten tuottajien velvollisuudet
- Asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräyksen järjestämiseen osallistuisivat myös pakkausten tuottajat. Tuottajat maksaisivat kunnille sopimuksin tarkemmin märitettäviä korvauksia erilliskeräyskustannuksista nykyisen alueellisten vastaanottopaikkojen ylläpitämisvelvoitteen lisäksi. Muovipakkausjätteen alueellisten vastaanottopaikkojen vähimmäismäärä kaksinkertaistuisi nykyisestä.
- Tuottajien tulisi kustantaa markkinoille saattamiensa tuotteiden jätehuollon kustannukset, kun tuotteet poistetaan käytöstä.
- Tuottajavastuujärjestelmän halutaan tukevan entistä vahvemmin kestävää tuotesuunnittelua. Kyseiset kierrätys- ja jätehuoltopalvelut kustannetaan tuottajavastuumaksuilla, jotka kuluttajat maksavat tuotteen hinnassa. Maksut porrastetaan niin, että niissä suositaan tuotteiden kierrätettävyyttä, korjattavuutta, päivitettävyyttä ja uudelleenkäytettävyyttä.
- Kuntien hyvitettävä tuottajilta saamansa korvaukset asukkaille jätemaksussa pakkausmateriaalikohtaisesti.
- Kaikkia pakkausmateriaaleja koskevista tuottajien velvoitteista vastaisi todennäköisesti yksi toimija,”supertuottajayhteisö”, joka muodostuisi nykyisistä tuottajayhteisöistä, eli tuotteiden valmistajien ja maahantuojien yhteisöistä.
- Kaikissa tuoteryhmissä tuottajavastuu ulotettaisiin kansainväliseen etäkauppaan. Tämä koskisi niin ulkomaista kuin kotimaista etäkauppaa, jolla myydään tuotteita suoraan loppukäyttäjälle toiseen valtioon. Muualle kuin Suomeen sijoittautuneet tuottajat voisivat hoitaa velvoitteensa Suomessa valtuutetun edustajan kautta. Verkkokaupan alustan ylläpitäjällä olisi mahdollisuus hoitaa alustalta toimivien etäkauppiaiden velvoitteet näiden valtuuttamana. Suomeen sijoittautuneen etämyyjän olisi hoidettava tuottajavastuu kohdevaltiossa.
Selvää kauraa vai tiedossa mutkia matkaan?
Hallituksen esitys ei kuitenkaan välttämättä tule hyväksytyksi eduskunnassa sellaisenaan. Eduskuntakäsittelyssä kohdistuu epävarmuuksia esimerkiksi erilliskerättäviä kiinteitä jätteitä koskevien siirtymäaikojen riittävyyteen. Erityisesti pakkausjätteiden kuljetuksen järjestämiseen liitetyn 2 vuoden siirtymäajan on katsottu olevan lyhyehkö. Lisäksi saostus- ja umpisäiliölietteiden kuljetuksen osalta on nostettu esille tyhjennysten tilaamisen viivästymisiin liittyvän riski maastoon ja vesistöihin pääsevistä ylivuodoista, joka voi olla ongelmallinen niin ympäristöperusoikeuden kuin vesistöjen tilatavoitteisiin liittyen.
Kaiken kaikkiaan hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn eteneminen tarjoaa useille tahoille ja toimijoille mielenkiintoista ja jännittävää seurattavaa. Uskonkin, että eduskuntakäsittelyn lopputulos tulee nostattamaan yhteiskunnassamme keskustelua. Me aiheeseen perehtyneet Swecon asiantuntijat autamme mielellämme, jos mittava uudistus esimerkiksi aiheuttaa haasteita muuttuvien velvoitteiden suhteen.
Lakiasiantuntija Eija Miettinen, Sweco, eija.miettinen@sweco.fi