Jokainen varmasti miettii aika ajoin, mitä pöydän toisella puolella istuvan ihmisen työpäivään sisältyy. Onko asiakkaan/yhteistyökumppanin työ helpompaa vai vaikeampaa? Onko se palkitsevampaa? Miltä hänen tavallinen työpäivänsä näyttää?
Oma työkokemukseni rakennusalalla keskittyi viime tammikuuhun asti täysin tuotantoon, jossa työskentelin eri rooleissa kuusi vuotta. Se oli minulle tuttu ympäristö, ymmärsin sen toiminnan, haasteet ja olin hyvä siinä, mitä tein. Lisäksi uramahdollisuudet olivat hyvät ja tiesin pääseväni etenemään ja että saisin lisää haasteita halutessani.
Päädyin kuitenkin hakemaan Sweco trainee -ohjelmaan. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta konsultti- tai asiantuntijatehtävistä, joten en oikein edes tiennyt, mitä odottaa. Sen verran uteliaisuutta ja rohkeutta kuitenkin oli, että päätin lähteä kokeilemaan.
Kimmokkeena halu ymmärtää rakennusalaa kokonaisuutena
Kun minulta on kysytty, mitä haluan uraltani, vastaan aina, että haluan olla rakennusalan paras moniosaaja. No, miten sellaiseksi tullaan? Sanoisin ettei harmainta aavistusta, mutta tämän tiedän:
Jos haluaa oppia tuntemaan rakentamisen eri prosessien merkityksen kokonaisuuden kannalta, sekä jokaisen vaiheen merkityksen seuraavalle (sekä tämän ketjun tuomat haasteet), vaatii se kokemusta prosessin eri rooleista. Pitää päästä kokemaan ja näkemään se kolikon kääntöpuoli, koska ilman sitä kokemusta on helppo katsoa omasta roolistaan muita ja ajatella, että siellä on se ongelma, kun kaikki ei suju täydellisesti.
Tämä halu ymmärtää rakennusalaa kokonaisuutena sai minut hyppäämään pois omalta mukavuusalueeltani. En vaihtanut vain yritystä vaan myös näkökulman rakentamiseen.
Olen ollut tyytyväinen urahyppyyn, jonka tein. Oman urani kannalta uskon tämän valinnan olevan todella merkityksellinen. Nykyisessä työyhteisössäni ja uudessa roolissani opin jatkuvasti uutta muun muassa betonitekniikasta, korjausrakentamisesta, taitorakenteista ja projektien hallinnasta. Trainee-ohjelman koulutusjaksot tukevat kaikkia näitä osa-alueita ja antavat hyviä apuvälineitä toimia isommissakin projekteissa. Keväällä ollut Sweco Young Talents -jakso oli mahtava kokemus projektityöskentelystä.
Ei pelkästään oppimista vaan myös oman tiedon jakamista
Olen oppinut puolessa vuodessa niin paljon, että sitä kaikkea on vaikea listata. Mutta mikä on hienointa, en ole pelkästään oppinut muilta, vaan olen myös pystynyt tuomaan omaan työyhteisööni sitä osaamista ja kokemusta, jonka olen aiemmin hankkinut rakentamisen tuotannosta. On ollut mielenkiintoista huomata, miten moni tuotannosta minulle itseselvä asia herättää jopa kummastusta tai miten paljon kollegoilla on kysyttävää rakentamisen vaiheista, tai työmaan toimintatavoista.
Olisi ihana nähdä laajempaa ”työnkiertoa” alalla, ravistella vähän vanhoja kaavoja, tuoda suunnittelijat, konsultit ja asiantuntijat lähemmäs tuotannon tekijöitä (ja tietysti myös toisin päin) ja katsoa, mitä hienoa siitä saisi aikaiseksi. Uskon, että tässä on yksi tulevaisuuden mahdollisuuksista.
Muille urahyppyä pohtiville haluaisin painottaa, että kaikesta alan työkokemuksesta on hyötyä. Pitää uskaltaa lähteä rohkeasti pois omalta mukavuusalueelta. Ei pidä pelätä sitä, ettei ole uudessa roolissaan ”seppä syntyessään”.
Kun tuo sen oman ennestään hankitun ammattitaidon ylpeydellä mukanaan ja haastaa itsensä uteliain mielin oppimaan uutta, sekä murtamaan vanhoja ajatusmallejaan, pystyy mihin vain.
Jenina Pitkä toimii asiantuntijaharjoittelijana Swecon Contestalla Vantaalla ja on mukana Sweco Trainee -ohjelmassa.
1 thought on “Hyppy tuntemattomaan”