Tässä on minun uratarinani, jossa 1 + 1 = 3. Pelkällä excelillä ei saisi sitä tulosta.
Jos musikaalilaulajaa ei lasketa, oli unelma-ammattini pitkään lääkäri. Pidin tästä haaveesta kiinni lukion toiselle luokalle saakka, kunnes huomasin, että en oikeastaan ole kiinnostunut biologiasta. Mutta mitä sitten haluaisin tehdä isona? Aikaa päätökselle ei ollut kauaa, sillä vuoden päästä kirjoittaisin ylioppilaaksi.
Päätin hakea itselleni vielä lisäaikaa ja valmistauduin hakemaan diplomi-insinöörin koulutukseen. Olin oppinut jo isältäni, että diplomi-insinööri voi tehdä oikeastaan mitä vaan – ja jos hieman yksinkertaistetaan, niin näinhän se on!
Kuten monessa muussakin ammatissa, sattumalla on suuri merkitys siinä, mitä lopulta kukakin työkseen tekee. Opiskelin energia- ja ympäristötekniikkaa, mutta päädyin jo kolmannen opiskeluvuoden jälkeen rakennussuunnittelutoimistoon töihin.
Työtehtävät olivat suurimmaksi osaksi ympäristöpuolen tehtäviä, mutta opin niiden kautta paljon kaikista rakennusprojektin suunnittelualoista sekä työmaakäytännöistä.
Pikkuhiljaa tehtäväni laajenivat energiasuunnittelun puolelle, ja useamman sattumuksen ja oman työpaikan valinnan kautta olen nykyisin projektipäällikkönä aluetason sekä rakennustason elinkaarisuunnittelussa.
Projektipäällikkönä huolehdin viestinnästä sidosryhmien välillä: asiakas, muut suunnittelualat ja oma projektitiimi. Tämä tarkoittaa usein kokoustelua, mutta olen osallistumisen lisäksi päässyt myös fasilitoimaan useampia työpajoja.
Jatkuvasti pääsee olemaan myös luova.
Rakennushankkeissa arkkitehti toimii yleensä pääsuunnittelijana, mutta luovassa tiimissä jokainen ideoi ja antaa ehdotuksia, jotka edistävät hanketta kokonaisuutena.
Tämä tarkoittaa talotekniikan näkökulmasta erilaisten energiantuotantojärjestelmien sekä talotekniikkalaitteiden yhdistelmien vertailua ja uuden keksimistä: jokainen projekti on oma yksilönsä ja harvoin sama ratkaisu on kopioitavissa sellaisenaan toiseen projektiin. Suuremmissa aluehankkeissa pääsen ideoimaan myös maankäyttöä, sillä eri rakennustyypit – toimistot, uimahallit, jäähallit, asuminen – tarvitsevat erilaisia energiavirtoja, joten niiden yhdistelmällä 1 + 1 = 3.
Ideoinnin jälkeen insinöörin paras ystävä pääsee yleensä kehiin: Excel. Insinööri pystyy pärjäämään ilman exceliä koko työuransa, mutta sen osaaminen helpottaa elämää kummasti. Insinööri laskee, tekee muistiinpanot ja pahimmillaan jopa piirtää excelillä.
Toisaalta joskus Excel puuduttaa insinööriäkin. Silloin laskennan voi vaihtaa vaikka konseptivaihtoehtojen ideointiin projektiryhmän kanssa, kytkentäkaavion luonnosteluun, markkinoille tulleen uuden tekniikan opiskeluun tai työpajaa valmistelevan etukäteistehtävän – esimerkiksi internet-pohjaisen kyselyn – laatimiseen.
Insinöörinä jokainen viikko on erilainen. Olen ollut alalla pian 10 vuotta, ja edelleen opin joka viikko jotain uutta. En välttämättä tekniikasta, vaan myös vuorovaikutuksesta, taloudesta tai tekemiemme ratkaisujen vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen.
Niin, ja paras meinasi unohtua. Ammatissani pääsen päivittäin suunnittelemaan ja edistämään ratkaisuja, joilla vähennetään rakennetun ympäristön hiilijalanjälkeä.
Kirjoittaja: Niina Laasonen, elinkaarisuunnittelun projektipäällikkö, Sweco