Ilmastonmuutoksen seurauksena runsaslumisten talvien joukossa on yhä pohjoisempana leutoja ja sateisia talvia. Monissa laskettelu- ja hiihtokeskuksissa tilanteeseen varaudutaan kestävästi toteutetuilla lumetusjärjestelmillä.
Swecon vesihuoltoprojektien asiantuntija Heikki Pärnän työpöydälle on kertynyt viime vuosina yhä enemmän erilaisten lumetusjärjestelmien suunnittelua. Ne vaativat ihan omanlaistaan vesihuolto-osaamista, joka on karttunut projekti projektilta. Lisäksi Pärnän oma mäkihyppyharrastus auttaa ymmärtämään käyttäjien näkökulmaa ja tarpeita.
”Olen harrastanut veteraanimäkihyppyä Paimion Varasvuoressa jo 10 vuoden ajan, ja vaikka tiedän suunnittelijana, mitä lumitykin kastelujärjestelmä vaati, on aivan eri asia seisoa itse hyppyrimäen nokalla kasteluletkun kanssa ja huomata, miten vedenpaine vaihtelee.”
Ilmastonmuutos lisää lumetusjärjestelmien tarvetta
Puhdas vesi on suomalaisille itsestäänselvyys, kunnes jokin ongelma havahduttaa huomaamaan, miten paljon työtä toimiva vesihuolto vaatii. Suunnittelijat kehittävätkin koko ajan uusia keinoja varautua poikkeustilanteisiin, joita myös ilmastonmuutos aiheuttaa. Tiivistyvissä kaupungeissa tulvariskit kasvavat, ja pitkät kuivat jaksot vaikuttavat kesäisin jopa pohjaveden määrään. Lumetusjärjestelmillä voidaan varautua vaihteleviin talvisäihin.
”Talvissa on suuria eroja varsinkin Etelä-Suomessa, ja aina edes taivaalta satava lumi ei pelasta tilannetta”, Pärnä toteaa. Lumetusjärjestelmän tehokas toiminta vaatii, että lämpötila pysyy riittävän pitkään vähintään viidessä pakkasasteessa ja lumi kahdeksassa. ”Monissa hiihtokeskuksissa käytetäänkin lisävarmistuksena vedenjäähdytysjärjestelmiä. Silloin rinteitä ja latuja voidaan lumettaa pienemmilläkin pakkasilla.”
Lumetusvettä saadaan kestävästi merestä, joista ja järvistä
Lumetusjärjestelmien suunnittelussa yksi tärkeimmistä kysymyksistä on veden hankinnan kestävyys. Vaatiihan lumen tykittäminen rinteisiin ja ensilumenladuille paljon vettä. Pärnän mukaan lumetusvettä on otettu perinteisesti vesijohtoverkoista. ”Puhtaan juomaveden tykittäminen rinteisiin ei ole kuitenkaan taloudellisesti tai ympäristön kannalta kestävää.”
Parempi vaihtoehto on esimerkiksi merivesi. ”Merivesi sopii lumetukseen jopa makeaa vettä paremmin, koska humus värjää tykitetyn lumen kellertäväksi. Se korostaa mäen korkeuseroja”, Pärnä tietää. Vettä voidaan nostaa myös läheisistä järvistä ja joista.
Kun suuria vesimääriä siirretään putkistoja pitkin hiihtokeskuksiin, suunnittelijan on ymmärrettävä syvällisesti niin virtausdynamiikkaa, paineenhallintaa, reittioptimointia kuin oikeaa mitoitustakin. ”Esimerkiksi ensilumenlatu voi vaatia noin 4000 kuutiota lunta, minkä tuottamiseen tarvitaan 2000 kuutiota vettä. Imuputken pitää olla riittävän suuri.”
Kestävässä vesihuollossa pohditaan usein luonnonmukaisia hulevesiratkaisuja, ja sadevesien hyödyntäminen nousee välillä pöydälle myös lumetusjärjestelmien suunnittelussa. Sadannan varaan Pärnä ei kuitenkaan lumetusjärjestelmää rakentaisi.
”Huleveden määriä ei voi koskaan ennustaa tarkasti, ja vettä kertyy lumetusta varten riittävästi vain sateisina syksyinä”, hän toteaa. Jos lähellä ei ole vesistöä, Pärnä suosittelee yhtenä vaihtoehtona porakaivoa. ”Riittävän syvä porakaivo tuottaa vettä luotettavasti, ja vikatilanteissa sen rinnalla voidaan käyttää alueen verkostovettä.”
Swecolla on vahvaa osaamista kaiken kokoisista vesihuollon hankkeista. Olethan yhteydessä vesihuoltotiimiimme!
-Kirjoittaja Heikki Pärnä toimii Swecolla vesihuollon asiantuntijana