Suomessa on yhdyskuntien vedenhankinnassa totuttu luottamaan laadukkaaseen ja riittävään pohjaveteen. Kuivuus ja puute vedestä on ajateltu olevan ongelma vain kaukomailla. Silti poikkeukselliset kuivuuskaudet ovat ilmastonmuutoksen myötä yleistyneet meilläkin ja laskeneet pohjaveden korkeutta ympäri maata. Varsinkin pienet pohjavesialueet ovat haavoittuvaisia kuivuudelle.
Yle uutisoi 4. lokakuuta, kuinka Petäjävedellä jo säännöstellään vettä ja neuvotaan asukkaita jopa puolittamaan vedenkäyttönsä. Nykyään ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin on varauduttava myös Suomessa.
Hyvä uutinen on, että pohjavettä on yleisesti ottaen yhä runsain mitoin. Suomalaiset pohjavesialueet ovat kuitenkin jakautuneet kulutukseen nähden epätasaisesti niin, että pohjavedestä on pulaa esimerkiksi Lounais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Meren, järvien ja jokien rannoilla on tihein asutus, mutta harvoin pohjavesialueita.
Toinen hyvä uutinen on, ettei pohjavesien niukkuus liity vedenkulutuksen lisääntymiseen. Suomalaiset käyttävät jopa vähemmän vettä kuin aikaisemmin. Asutus ja infra valtaavat kuitenkin tilaa, jolloin rakennettu pinta-ala lisääntyy myös pohjavesialueilla ja niiden lähellä. Se vähentää pohjaveden muodostumista.
Pohjavesipulan taustalla on myös muita syitä kuin pitkät kuivat jaksot, mutta kuivuus on tekijä, joka lopulta nostaa ongelmat kriittiselle tasolle. Vaikka pohjavesialueen suojelusuunnitelmat edistävät kestävää maankäyttöä, kuivuuteen suojelu ei pure. Pienet pohjavesialueet kärsivät ensimmäisenä.
Seurauksena voi olla vesikriisi, jonka takia käyttövettä säännöstellään jopa useamman naapurikunnan alueella. Kesäisin joudutaan rajoittamaan uima-altaiden täyttämistä tai puutarhan kastelua, pahimmillaan suihkun ja WC:n käyttöä. Pohjaveden lasku voi lisätä myös vedenlaatuongelmia. Syvältä otettavan pohjaveden happipitoisuus voi olla alhaisempi ja rauta- ja mangaanipitoisuus korkeampi.
Vesipulaan varauduttava yhteistyöllä ja riittävällä varareservillä
Varautumissuunnittelu on yksi tärkeimmistä keinoista varmistaa vedenhankinta ja -jakelu ongelmatilanteissa. Vesihuoltoprojekteissa kartoitamme nykyisen vedenhankintakapasiteetin, olemassa olevat yhteydet ja tulevan vedenkulutuksen. Lisäksi huomioimme vedenottamoiden ja vesijohtolinjojen korjausvelan. Eiväthän maaperään vettä vuotavat putket ainakaan helpota vesipulaa.
Riittävä varareservi saavutetaan, kun kunnan vesihuoltolaitoksella on useampi vesilähde, mielellään eri pohjavesialueilla. Kunnissa onkin tärkeää panostaa varalaitoksiin sekä yhteyksiin naapurikuntien vedenottamoihin ja vesihuoltolaitoksiin. Varmin tapa on luoda alueellista yhteistyötä, jopa yli maakuntarajojen.
Viime vuonna valtioneuvoston kanslia nosti esiin huolen suomalaisten vesihuoltolaitosten runsaasta määrästä ja pienestä koosta. Suomessa on 1500 vesilaitosta, vaikka reagointi vesipulaan voisi olla paljon tehokkaampaa, jos käytössä on pienten vesilaitosten sijaan yksi useamman kunnan yhteinen riittävän suuri vesilaitos. Toinen ratkaisu on kattavampi yhteistyö.
Ongelmatilanteisiin kannattaa valmistautua yhdessä
Keskitetyt vedenhankintaratkaisut ja ylikunnallinen yhteistyö pelastavat monessa tilanteessa. Kunnissa voitaisiinkin lähteä rohkeammin yhteistyöhön naapurikuntien tai läheisten kaupunkien kanssa. Vesihuoltotoiminnan yhdistäminen ei tarkoita ensiaskelta kuntaliitokseen, vaan kyse on teknisesti saatavilla olevasta ja taloudellisesti järkevästä ratkaisusta yhteiseen tarpeeseen.
Hyvää esimerkkiä näyttää Laitila. Useat kunnat Turun seudulla pitivät Laitilassa alkuvuodesta yhteisen valmiusharjoituksen kuivuuden varalle.
Sweco on myös parhaillaan suunnittelemassa Maskun ja muiden 8-tien varrella sijaitsevien kuntien vesihuollon yhdistämistä Turun Seudun Veden vedenhankintaan. Yhteistyö on ratkaisu toistuvaan pohjavesipulaan.
Jos kunnan vedenhankinnan tai vesihuoltolaitoksen tulevaisuus mietityttää, ota yhteyttä, niin pohditaan toimivaa ratkaisua yhdessä!
Antti Ryynänen
Swecon vesihuollon sektorijohtaja