Liikkuminen ja liikennesuunnittelu

YK:n arvion mukaan vuonna 2050 peräti 70 prosenttia maapallon väestöstä asuu kaupungeissa. Silti kaupunkiympäristöjä ja maankäyttöä suunnitellaan yhä lähtökohdista, jotka eivät lisää asukkaiden viihtyvyyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa. Esimerkiksi eurooppalaisissa kaupungeissa autoliikenne ja pysäköidyt ajoneuvot vievät jopa 50–70 prosenttia julkisesta tilasta, ja 70 prosenttia EU:n kansalaisista hengittää päivittäin terveydelle haitallista ilmaa.

Autoliikenteen priorisoinnin sijaan katutilaa tulisi suunnitella kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti, insinööri- ja sosiaalitieteiden yhteistyönä. Kadut eivät ole vain liikennejärjestelmä ja läpikulkureittejä, vaan monikäyttöistä elintilaa, joka vaikuttaa monin tavoin asukkaiden elämään. Katujen luonnetta ja tarkoitusta tulisikin pohtia uudelleen – tai toisin sanoen palata vanhaan. Onhan katujen alkuperäinen käyttötarkoitus olla elinvoimainen tapaamisten, viihtymisen ja virkistäytymisen ympäristö. Viihtyisä ympäristö houkuttelee meitä kävelemään, hyppäämään pyörän selkään tai joukkoliikenteen pariin.

Funktionaalisesta suunnittelusta vartin kaupunkiin

Kaupunkisuunnittelu tarvitsee meiltä ajatustavan muutoksen. Funktionaalinen kaupunkisuunnittelu perustuu siihen, että yhteiskunnan eri toiminnoille on osoitettu omat alueensa, joiden välillä liikutaan usein autolla. Asunnon funktiona on asuminen, teiden ja katujen funktiona on sujuva ja turvallinen liikenne. Kaupunki on kuitenkin enemmän kuin vain funktioidensa summa. Ajatus niin sanotusta vartin kaupungista tukee monifunktionaalista kaupunkirakennetta. Taustalla on ihannetila, jossa arjen tärkeät paikat ja palvelut voidaan saavuttaa viidessätoista minuutissa kävellen, pyöräillen tai julkisilla. Tätä ajattelua tukee tuoreessa Urban Insight -raportissa esittämämme sopeutetun nopeuden käsite, joka tarkoittaa erilaisten liikkumismuotojen tasa-arvoistamista.

Sopeutetun nopeuden, tiiviyden ja läheisyyden periaatteiden mukaan suunniteltu katuympäristö parantaa ilmanlaatua, vähentää melua ja onnettomuuksia sekä kohentaa fyysistä kuntoa, sillä asukkaat valitsevat luontaisesti auton sijaan toisen tavan liikkua, esimerkiksi omat jalat tai kaupunkipyörän. Tämä ei tarkoita, että autoilu tulisi kieltää kaupungeissa kokonaan – sen rooli vain pitäisi määritellä uudelleen. Sopeutetun nopeuden ympäristössä ihmiset ovat pääosassa ja autot vierailevia tähtiä.

Kaupunkipyörät tukevat hyvinvointia

Rohkenen väittää suositun kaupunkipyöräpalvelun olevan vartin kaupungin indikaattori. Sekoittunut monifunktionaalinen kaupunkirakenne mahdollistaa yhteiskäyttöisen palvelun onnistumisen, kun ihmisten erilaiset liikkumistarpeet kohtaavat. Helsingissä kaupunkipyörien suosio on ollut päätä huimaavaa erityisesti kantakaupungissa, ja palvelu onkin noussut yhdeksi maailman suosituimmista. Esimerkin rohkaisemana kaupunkipyörät on otettu menestyksekkäästi käyttöön myös monissa muissa Suomen kaupungeissa. Tampereella hypätään pyörän selkään alkukesästä, Lahdessa loppukesästä ja Oulussa ensi vuonna.

Lahdessa – vuoden 2021 Euroopan ympäristöpääkaupungissa – kaupunkipyörät ovat osa kaupungin tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2025 mennessä ja kasvattaa kestävien kulkumuotojen osuutta yli 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Lahti onkin esimerkki kaupungista, jonka keskustan liikennesuunnitelma tukee toteutuessaan jaetun nopeuden ja katutilan inhimillisen mittakaavan tavoitteita.

– Mikko Raninen, kaupunkisuunnittelun projektipäällikkö, Sweco