Jokaisen elinkaaren varrelle osuu pientä remppaa. Hammaslääkäri paikkaa hampaaseen tulleen reiän tai hieroja avaa taas kerran jumiutuneen alaselän. Jos nämä huoltotoimenpiteet laiminlyö, ongelmat ennen pitkää kasautuvat. Onkin pakko laittaa kerralla uusiksi koko hammasrivistö tai operoida selkä kuntoutuksineen kaikkineen.
Rakennusten terveyttä tulisi ylläpitää siinä missä ihmiskehonkin. Kun korjausrakentamiseen suhtaudutaan suunnitelmallisesti ja korjaustarpeet kartoitetaan ajoissa, ei jouduta tilanteeseen, josta käsitykset korjausrakentamisen kovasta hintalapusta ja kannattamattomuudesta juontuvat.
Aihe on rakennusalalla ajankohtainen niin sanotun purkubuumin takia. Esimerkiksi Yle uutisoi elokuussa siitä, miten peruskorjausiässä olevia rakennuksia puretaan herkemmin kuin korjataan. Ilmaston kannalta ratkaisu ei mairittele, sillä uuden rakennuksen elinkaaren alussa syntyy mittavia kasvihuonepäästöjä. Puhekielisemmin niitä kutsutaan hiilipiikeiksi.
Purkubuumin taustalla ovat osaltaan nykyaikaisen talotekniikan korkeat vaatimukset, joihin vanhat rakennukset eivät tahdo taipua. Nopeasti eteen tulee myös kysymys kustannuksista. Suuressa osassa maatamme ja etenkin korjausiässä olevissa 1970- ja 80-luvun lähiöissä purkava uusrakentaminen on jo korjausrakentamista halvempaa. Rakennusten korjaus- tai purkupäätöksiä tekevät omistajien lisäksi rakennusliike, sijoittajat ja kunta. Näillä osapuolilla on omat, jopa ristiriitaiset, näkemyksensä ja tuottolaskelmansa hankkeen kannattavuudesta. Kannattavuusyhtälöstä muodostuu monimutkainen jo nyt, vaikka ympäristövaikutuksia ei huomioida.
Rakentamisen hiilipiikkeihin on vasta havahduttu, ja hiilijalanjälkiajattelu on rakennusalalla uutta. Olemme väistämättä tilanteessa, jossa hiilijalanjäljen pitäisi vaikuttaa rakennuspäätöksiin. Taloudelliset kustannukset ohjaavat purku- ja korjauspäätöksiä niin kauan, kuin hiilijalanjäljen mittaamisesta ei tehdä normia. Lainsäädännöllä kun on ennenkin muutettu tapaa rakentaa.
Lopulta kysymys on tahtotilasta kehittää rakennettua ympäristöä suunnitelmallisesti: kertakäyttörakentamisen sijaan pitäisi suunnitella elinkaarikestäviä rakennuksia ja ylläpitää niitä kestävästi. Rakennukset eivät edes pääse niin huonoon kuntoon, että mittavista peruskorjauksista tulisi liian kalliita toteuttaa.
Asiakkaidemme joukossa tästä arvottamisesta on hienoja esimerkkejä: Olympiastadionin peruskorjauksessa säästettiin myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta arkkitehtuuria. Vanhoja teollisuuskiinteistöjä ja toimitiloja niin ikään peruskorjataan asunnoiksi ympäri maailmaa samasta syystä.
Swecolla asiantuntemusta suunnitelmallisen kiinteistönpidon tueksi löytyy. Asiantuntijamme ennakoivat kustannuksia, laskevat hiilijalanjälkiä ja energiatehokkuutta sekä käsittelevät kiinteistöjä osana aluekokonaisuuksia. Tavoitteemme on suunnitella kestäviä kaupunkirakenteita, ja uskon, että korjausrakentamisen roolilla on tässä kasvun varaa.
Jaakko Yli-Säntti
Asiantuntijapalveluiden toimialajohtaja, Sweco