Suomessa on asetettu tavoitteeksi 250 000 sähköautoa vuoteen 2030 mennessä. Miten taloyhtiösi sähköverkko kestää, jos työpäivän jälkeen laitetaan yhtä aikaa 50 tai jopa sata autoa lataukseen?
Autoilun suurimpia houkuttimia on vapaus! Hyppäät autoon juuri silloin kun aikatauluusi sopii ja pääset ovelta ovelle juuri sinne, minne haluat. Muutamassa tunnissa voit olla toisella puolella Suomea. Nykyisellään autoilu koettelee lähinnä istumalihaksia, kun matka jatkuu helposti ja vaivattomasti muutaman minuutin tankkauksella.
Swecon huhtikuussa julkaistussa Urban Insight -raportissa tehdään kuvitteellinen lomamatka sähköautolla Euroopan halki. Autolomalainen kohtaa monia uusia teknisiä rutiineja ja haasteita esimerkiksi auton lataamiseen liittyen. Rajoittaako tämä liikaa autoilun suurta ihanuutta, vapautta?
Sähköautojen arjen käytettävyyteen liittyy kuitenkin kaksi tätäkin isompaa kysymystä: Miten sähköverkko ja energiainfrastruktuuri saadaan taipumaan satojen tuhansien tai miljoonien sähköautojen lataustarpeisiin? Vai taipuvatko ensin meidän auton omistamisen ja liikkumisen tavat?
Miten haasteet olisivat ratkaistavissa?
Liikenne sähköistyy, sillä se on yksi keino liikenteen energiatehokkuuden lisäämiseksi ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.
Julkinen liikenne on sähköistynyt jo monelta osin – raitiotiet, metrot ja nyt myös Suomessa bussit. Linja-autot ladataan pysäkeillä ja pääteasemilla. Tämä latausjärjestelmä onkin suhteellisen helppo muuttaa dieseltankkauksesta sähköön, koska valittavien tekniikoiden määrää voidaan rajoittaa sähköjärjestelmien hankkijoiden rajallisen määrän vuoksi: kunnat, valtio ja muutamat yksittäiset liikelaitokset tai yrittäjät.
Myös yksityinen liikenne sähköistyy. Tämä tuottaa meille yhteiskuntana ja yksilöinä tarpeen muuttua.
Liikenteen sähköistyminen Suomessa tulee alkamaan massana autoista, joissa on perinteinen polttomoottori matkanjatkamismoottorina sähkön loppuessa. Sähköjakelun infran kehittyessä yhä suurempi osa meistä tulee lopulta siirtymään täyssähköautoiluun.
Käytännön tasolla meillä on kuitenkin vielä muutama tekninen haaste. Esimerkiksi eri sähköautomerkeillä ja valmistajilla on erilaiset laturit autojen lataamista varten, ja toisilla vielä keskenään erilaiset liittimet. Aivan kuten kännyköiden latureissakin, eri merkkisillä puhelimilla on omanlainen laturin pää eivätkä nämä vielä sovi ristiin kaikkien merkkien kesken. Yhtenäistä standardia siis odotellaan.
Lisäksi kuten todettua, sähköverkon pitää kestää latauspiikit tavalla tai toisella.
Pitääkö meidän ajatella sähköautoilun myötä myös asumistottumuksiamme ja arjen rytmiämme, jotta saamme auton ladattua kotipihassamme?
Sähköauton lataus voi viedä puolet tai teholaturien tapauksessa jopa kaiken normaalin pientalon sähköverkkoliitynnän kapasiteetista, jota perinteisesti rajoittaa 35 ampeerin sulake. Tällöin on selvää, että kun tehoa ei jää juurikaan muuhun kuin akun lataamiseen, täytyy – ainakin toistaiseksi – sähköauton lataus suorittaa eri aikaan kuin ruoanlaitto ja saunan lämmitys.
Ratkaisuna tähän on tehotarpeen jakamien yön tunneiksi. Ladataan auto valmiiksi yön aikana niin, että se on aamulla liikkeelle lähdettäessä valmis – ei siis heti töistä tullessa kun auto on laturiin liitetty vaan silloin, kun se on muun käytön kannalta nokkelaa.
Tähän asiaan tehokkaana kannustimena voidaan ajatella sähkömarkkinoiden siirtymistä energiaperusteisesta laskutuksesta tehoperusteiseen. Tämä malli toimisi kannustimena ladata sähköautoa silloin, kun kuorma kiinteistön sähköverkossa on pienimmillään.
Toinen vaihtoehto on, että sähköautojen näppärä käyttäminen ja omistaminen vaativat muutoksia kiinteistöjen sähköverkoilta, jos emme halua muuttaa merkittävästi asumistottumuksiamme.
Koko Suomen nykyisten asuntojen sähköliittymiä ja niiden rakennetta emme pysty nopeasti tai järkevästi uusimaan, mutta uudisasuntojen sekä kaupunkien ja kuntien kiinteistöjen suunnittelussa tulisi ehdottomasti ottaa huomioon huomattavasti suuremmat sähkötehon tarpeet.
Arki sähköauton kanssa voi muuttaa myös liikkumisen käytäntöjämme ja auton omistamisen mallia.
Ensinnäkin, autokaupoilla tulee uusi vertailtava kokonaisuus mukaan tavanomaisten tilatarpeiden ja hevosvoimien lisäksi: akku ja latausyksikkö. Jotta nykyisen kaltainen helppo autoilu voisi jatkua, täytyy auton latauslaitteiden sekä akun kapasiteetin olla riittävä pitkään auton kantamaan sekä nopeaan lataukseen. Tämä vaatii perehtyneisyyttä asiaan sekä sähköauton ostajalta, että myös autojen myyjiltä.
Toisaalta, auton omistaminen ei välttämättä ole tulevaisuudessa enää itseisarvo, vaan muuttuu alustatalouden mallin mukaiseksi, kuten monen muunkin hyödykkeen kulutus. Autoilija ei omista autoaan, vaan maksaa oikeudesta käyttää autoa tarvitsemanaan aikana. Tällöin pidemmälläkin matkalla autoilija voi vaihtaa kulkupeliä vanhan kestikievarimallin mukaan. Vaihdetaan heppa uuteen valmiiksi latautuneeseen ja jatketaan matkaa vanhan väsyneen jäädessä huilaamaan.
Pasi Haravuori, sähkövoimatekniikan erityisasiantuntija & osastopäällikkö ja Erkki Härö, sähköverkkoasiantuntija, Sweco